ALUKSI
Viime vuoden tiedotteessa oli kirjoitukseni veteraanitoiminnan viriämisestä Lahdessa. Jatkan nyt itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlavuonna kaupunki- ja maakuntatason veteraanityön edistymisestä näihin päiviin saakka. Yhdistyksemme toiminnan yksityiskohtaisen erittelyn jätän ensi vuodeksi. Saavutamme silloin 60 vuoden iän. Sotaveteraanityössä niin kuin kaikessa inhimillisessä työssä, toiminnan laatu ja suuntakin muuttuvat ympäristön kehittyessä. Pääperiaatteet säilyvät ja jalostuvat.
SOTAVETERAANIPIIRI
Viime sotien aikana taistelijat kokivat rintamaoloissa ja kotirintamalla voimakkaana ”Kaveria ei jätetä!” –hengen. Yhteiset raskaat koettelemukset juurruttivat sen pysyväksi tuolloin eläneiden mieliin. Nykyisin häpeällisten, kunniakansalaisiamme väheksyneiden aikojen väistyttyä, tuo henki vallitsee yhä voimakkaana veteraanien ja veteraanityötä tekevien ajatuksissa. Toivottavasti myös nuorisomme omaksuu sen. Toukokuun 19.1966 kokoontui joukko veteraanivaikuttajia Salpausselän Säästöpankin tiloihin – torin laidalle – perustamaan jo olemassa olleiden omamme, Koski Hl:n, Orimattilan ja Sysmän Veteraaniyhdistysten yhdyssiteeksi Lahden Sotaveteraanipiirin. Heti perustavassa kokouksessaan piiriyhdistys liittyi Suomen Sotaveteraaniliittoon. Arvokasta tukeaan kokouksessa oli päijäthämäläisille antamassa Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja Viljo Turunen ja veteraanivaikuttaja, everstiluutnantti Heikki Kuistio Tampereelta. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin metsäneuvos Viljo Parvio. Jo alkuun hallitukseen valittiin edustajia ympäri maakuntaa. Seuraavana vuonna 1967 piirin vetovastuu siirtyi patriootti, ylimetsän- hoitaja Mauno Uusitalolle. Hänen puheenjohtajakautensa kesti pitkälle 2000-luvulle, aina hänen päijäthämäläisiä syvästi järkyttäneeseen tapaturmaiseen kuolemaansa saakka. Mauno Uusitalon toiminnan vaiku- tus päijäthämäläisten maanpuolustustahdon kohoamiseen oli huomattava. Lähetämme hänelle sinne jonnekin syvälliset kiitoksemme. ”Mannen” jälkeen johtajuuden otti varapuheenjohtaja Eero Lehtonen. Nykyisin puheenjohtajana toimii Jukka Simola. Varapuheenjohtajan tehtäviä on jo useita vuosia hoitanut Seppo Vohlonen Orimattilan yhdistyksen puheenjohtaja.
PIIRIN NAISTOIMIKUNTA
Muutama vuosi piirin synnystä heräsi ajatus saada toimintaan mukaan uutterat naisemme. Valtakunnallinen naistoimikunta oli perustettu Tampereella kesäkuussa 1968. Helmikuun 19.1971 kokoontui joukko maakunnan naisveteraaniaktivisteja perustamaan Lahden Sotaveteraanipiiri Ry:n Naistoimikuntaa. Kokouksen avaussanoissa rehtori Elli Mikkonen sanoi:” Naistoimikuntaa tarvitaan. Sen tarkoituksena on toimia sotaveteraanipiirin tukena ja yhdistysten naisjaostoille neuvoa antavana elimenä ja yhdyssiteenä.” Elli Mikkonen valittiin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hänen jälkeensä puheenjohtajina ovat toimineet Liisa Nilanko vuodesta 1978, Lahja Saura vuodesta 1991 ja Senja Hynynen vuodesta 2002. Nykyinen puheenjohtaja on Anja Arnkil. Keskeisiä naisvaikuttajia edellisten lisäksi ovat aikain saatossa olleet muun muassa Laila Keitola, Inkeri Hiekkaranta, Kyllikki Tuomenoja, Elsa Vanhala, Helvi Savutie, Raija Koskinen ja Kaija Laitinen.
Piirin naistoimikunta kuului valtakunnalliseen naisjärjestöön. Yhdistysten naisjaostot toimivat sen alaisina varsin itsenäisinä lähes irrallisina yhdistysten toiminnasta. Jopa jäsenluettelot ja taloudenhoitokin olivat erillisiä. Ajan myötä käytännöksi on vakiintunut piirin kaikissa yhdistyksissä, että jaostot ovat eli- mellisiä yhdistysten osia, piirin naistoimikunnan toimiessa neuvon antajana.
Vuosien varrella Naistoimikunta on toiminut aktiivisesti. Useat ovat olleet varainkeruut esimerkkinä suuren suosion saavuttaneiden Aseveli-iltojen tuotot, arpajaiset, hengelliset tilaisuudet, sisarpäivät, retket ja teatterimatkat. Todettakoon, että v. 2000 naistoimikunnan ja -jaostojen yhteispanos sosiaaliavustuksiin oli 94 730 mk ja kuntoutukseen sekä virkistykseen 127 137 mk. Tämä oli merkittävä apu sisarten ja veljien auttamisessa.
SOTAVETERAANIPIIRIN VELJESTUKI
Kun sotaveteraanipiiri oli toiminut kymmenisen vuotta heräsi piirin aktiivisten johtohenkilöiden joukossa ajatus perustaa elin vaikeuksissa olevien veteraaniveljien tukemiseksi. Puuhamiehinä oli kovia lahtelaisia nimiä kuten: vuorineuvos Onni Penttilä, kauppaneuvos Jalo Kumela, toimitusjohtaja Heikki Mustakallio, teollisuusneuvos Martti Kemppi, kauppaneuvos Olavi Tammilehto, kauppaneuvos Bernt Starckjohann, toimitusjohtaja Pertti Berg, varatuomari Ossi Kivekäs, rakennusmestari Paavo Aarti, toimitusjohtaja Olavi Mustonen. Uskallan väittää, että melkeinpä kaikissa veteraanihankkeissa alullepanijoina olivat piirin puheenjohtaja metsänhoitaja Mauno Uusitalo ja piirisihteerit Tauno Kaukinen, Unto Hilska ja Armas Rahkonen. Jos joltain, niin luetellulta joukolta toiminta lähti pyörimään.
Sääntöjensä mukaisesti yhdistyksen tarkoituksena oli hankkia ja antaa piirin alueella asuville veteraaneille ja heidän perheilleen veljesapua. Henkisen tuen ohella se antoi apuaan sosiaalisissa, terveydellisis- sä ja taloudellisissa vaikeuksissa oleville. Ensimmäisenä tehtävänä oli toimintaa tukevan jäsenistön (yritykset ja yksityiset kansalaiset) hankinta. Se onnistui hienosti. Todettakoon, että jo vuoden kuluttua perus- tamisesta kassassa oli avustuksia varten lähes 16 000 mk. Saatujen jäsen- ja tukimaksujen avulla lähetettiin aluksi 10 – 15 huonossa taloudellisessa asemassa ollutta veteraania kuntoutukseen. Oma rahoitus poiki. Lahden kaupungin taholta saatiin vuosittain hienosti tukea mm. vuonna 1980 250 000 mk. Vuosikymmenen päästä oli saaduilla varoilla kuntoutettu jo yli 270 veteraania.
Yhteistoimin sotaveteraanipiirin kanssa on toimintatapoja lisätty tietoiskujen, taloudellisten avustusten kuten remontointi ja sosiaalinen tuki muodossa. Hengellistä työtä unohtamatta, jota olivat mm. syksyiset veljestuen kirkkotilaisuudet. Viime aikoina on yksittäisten veteraanien auttaminen painottunut yhdistysten kautta tapahtuvaksi. Veteraaneja on tuettu lähinnä kuntouttamisessa ja sairauskuluissa. Toiminta on huomattavasti monipuolistunut.
Veljestuen piirissä toimivien vapaaehtoisten uutteruudesta voidaan päätellä, että pontimena on toimia pyyteettömästi heikoimpien, avun tarpeessa olevien veteraanien auttamiseksi. Kunniavelkaa halutaan edelleen maksaa.
TIEDOTTAMINEN
Piiri nimesi 70-luvun alkupuolella tiedotustoimikunnan. Toimintaa ohjasi puheenjohtaja Ahti Mattilan tukenaan muutama muu kuten Osmo Korosuo, Laila Keitola, Lennart Haukijärvi, Tauno Lahtinen ja Armas Rahkonen ohjauksessa. Työn tuloksena ilmestyi runsaasti veteraanityöstä kertovaa, kulttuurihisto- riallisestikin merkittävää kirjallisuutta mm. Päijät-Hämäläiset Isänmaan Asialla v. 1981, Päijät-Häme Suomen asialla 1982, A. F. Airo – Vahva vaikuttaja (päätoimittaja Juhani Ruutu) 1989, Kaveria ei jätetä – Lahden Sotaveteraanipiiri 25 vuotta. (päätoimittaja Juhani Honkaniemi) 1991, Marskin Aukio puhuttelee. 2002., Talvisodan sankariteot puhuvat puolestaan (päätoimittaja Mauno Uusitalo) 2004, 105 kunnian päivää – vihkonen, Suomen ja Päijät-Hämeen puolesta – Sotiemme veteraanien toimintaa 1958 – 2002. (päätoimittaja Eino Järvinen) 2002, lukuisa määrä erilaisia tiedotteita ja jo 35 kertaa ilmestynyt Jouluviesti-lehti (oma toimituskunta, päätoimittaja Hannu Koskinen).
KUNNIA- JA PERINNETOIMIKUNTA
Piirihallitus perusti vuonna 1989 keskeisiä nimikkeensä mukaisia asioita käsittelemään Kunnia- ja perin- netoimikunnan. Aluksi ja kautta toiminnan siihen on jäseninä kuulunut merkittäviä vaikuttajia. Puheen- johtajaksi nimettiin kenraali Juhani Ruutu jäseniksi maakunnan marskin ritarit, valtiosihteeri Teemu Hil- tunen, kulloinenkin sotilaspiirin päällikkö, kauppaneuvos Bernt Starckjohann, ylimetsänhoitaja Mauno Uusitalo, johtaja Nils Munter, talouspäällikkö Seppo Nieminen ja alusta nykypäivään sihteerinä toimi- neeksi ja jäseneksi everstiluutnantti Juhani Honkaniemi.
Toimikunnan tehtävänä oli suunnitella, panna alulle ja taloudellisesti mahdollistaa merkittäviä vete- raaneihin liittyviä hankkeita ja järjestää juhlatilaisuuksia. Mauno Uusitalon aloitteesta ja toimikunnan toimesta on eri puolille maakuntaa pystytetyt useita muistomerkkejä. Yhtenä viimeisimmistä mainitta- koon Asematorin Marskin aukio ja Etelä-Suomen Sanomien lahjoittaman Marsalkka Mannerheimin pronssisen rintastatuen pystyttäminen Hennalan kasarmialueelle. Nykyisin toimikunta järjestää maanpuo- lustusaiheisia seminaareja nuorille ja aikuisille sekä luentoja kouluissa ympäri maakuntaa. Lukioissa käy- dään vuosittain luovuttamassa kullekin ikäluokalle kohottava, kiertävä Veteraaniviesti.
YHTEISMAJA KOVASSA KÄYTÖSSÄ
Kilpiäisten Yhteismaja sijaitsee kauniissa ympäristössä Vesijärven rannalla. Se on oiva paikka järjestää kaikenlaatuisia tapahtumia. On kilpailuja, kuntoilu- ym harrasteita. Luonnollisesti myös hengellistä – ja virkistystoimintaa – saunomista. Yhteismajan merkitys on toiminnan monimuotoisuuden kannalta huomattava. Jos et vielä ole käynyt niin mene tutustumaan majaan.
PIIRI JA YHDISTYKSET VETERAANIEN ASIALLA
Aluksi toiminta painottui asuntojen hankkimiseen ja kuten on todettu, laajeni kuntoutukseen, sosiaaliseen avustamiseen, terveystarkastuksiin, remontointiapuun ja virkistystoimintaa. Eräässä vaiheessa järjestet- tiin maakunnan alueella 14 ”Hyvän tahdon” iskua, ensimmäiset veteraanien Toivo Ovaskan Orimattilassa ja Eino Ojasen Sysmässä koteihin. Viimeinen kohdistettiin tulevaisuutta ajatellen Hennalan varuskunnan nuoriin varusmiehiin.
Piiri on kehottanut yhdistyksiä ja niiden jäseniä aktiivisesti osallistumaan alueellaan järjestettäviin maanpuolustustilaisuuksiin Tammisunnuntaina, Talvisodan rauhan päivänä, kaikkiin veteraaniviikon, kesäkuun 4. ja itsenäisyyspäivän tapahtumiin sekä hengellisen toimikunnan ja yhdistysten järjestämiin kirkkotilaisuuksiin ja virkistystoimintaan. Yhteistoiminta Veteraani- ja Kaukopartiokuoron sekä Veteraanisoittokunnan kanssa on ollut ongelmatonta.
TUKI- JA YHTEISTOIMINTATAHOT
Veteraanien merkittävimmät tukijat ovat olleet Puolustusvoimat, valtio, Lahden kaupunki ja seurakunnat. Nämä tahot ovat laajasti ja eri tavoin tukeneet veteraaneja suoraan tai veteraaniyhdistysten kautta. Niiltä veteraaneille suunnattavasta tuesta on kattavasti kerrottu toisaalla tässä tiedotteessa, joten ei siitä tarkemmin.
Luonnollisesti samoilla tavoitteilla toimivien veljes- ja sisarjärjestöjen, Sotainvalidien, Rintamaveteraanien, Lottien, Sotaorpojen, Sotilaspoikien ja Kaatuneiden omaisten järjestöjen kanssa yhteistoiminta on ollut tuloksekasta ja saumatonta.
Aivan erikoisen maininnan ansaitsee Päijät-Hämeen Rauhanturvaajat ry. Heidän apunsa ja tukensa niin toimintaan kuin talouteenkin on ollut monimuotoista ja ihailtavaa. Suorastaan kultiksi on muodostunut ”lippu-upseeri” Olli Mielosen väsymätön, pyyteetön ja monialainen työskentely kunniakansalaistemme hyväksi.
Myös reserviläisten, muiden maanpuolustajien ja aktiiviupseerien järjestöt ovat pitäneet veteraanien auttamista arvokkaana. Erikoisuutena kerrottakoon Lahden Kadettipiirin hallituksen hienosta päätöksestä jäsenten sallistumisesta kantajina sellaisten tammenlehväveteraanien hautaansiunaamistilaisuuteen, joilla veteraaneilla ei ole omaisia.
Lahden Sotilaskotiyhdistyksen sisaret ovat Raamatun Martan tavoin monin keinoin tukeneet toimintaamme. Lisäksi maakunnan liike- ja teollisuusyritykset ovat taloudellisesti olleet merkittävänä harmaina eminensseinä. Aivan erityisesti mainittakoon Lahden Upseerikerhon yrittäjäpariskunta Virpi Kesonen ja Ilkka Koskinen. Heidän asennoitumisensa kunniakasalaisiin on ollut suorastaan liikuttavaa. Perinteisesti he ovat tarjonneet koko alueen veteraanikunnalle, saattajineen tasokkaan jouluateriansa. Myös Aaltosen puutarhasuku on runsaalla erilaatuisilla panoksillaan ollut tukenamme.
Yllä kerrotusta on todettavissa, että veteraaneja arvostetaan. Heidän puolestaan ollaan laajalla sektorilla valmiit eri tavoin toimimaan. Siitä sotiemme veteraanit lausuvat tukijoillensa vilpittömät kiitoksensa.
Veteraanit vähenevät. Olisiko veteraanitoiminnan aika yhdistyä yhden johdon alle? Niinhän sodan kurimuksissakin oli.
Korkein 100-vuotiasta Isänmaatamme varjelkoon!
Juhani Honkaniemi
Kunniapuheenjohtaja
